Notkun

Heilun nykivän keinun lailla. Maailmassa toden ja unen rajamailla.

 

 

Ylös,

            alas

 

                                 Ylös,

                                              alas

 

 

Varpaissani kasvaa höyheniä.

 

Jalat eivät ole raajat, ne ovat siivet!

 

Siipeni ovat liian levottomat lentämään. Laskostan ne viereeni.

 

                      Liike loppuu. Minä alan.

 

 

Laulan laulua jota en muista. Menneisyys on huomista nopeampi.

 

 

Maistan tuulen äänen. Se on hennon marjainen.

 

 

Villikukat huutavat värejä. Niiden naamat venyvät.

 

 

                   Aika taipuu. Minä notkun.

• •• 1 Kommentti

One Response to Notkun

Leave a reply