Kevään kaunein luontoääni on korkeiden korkojen kopina asfaltilla. Se on kepeä ja keimaileva huomioääni, joka saa urokset kääntämään katseensa kiinnostuneina ja kanssanaaraat kateellisina. Se saa vanhat kaipaamaan nuoruuttaan, lapset varttumistaan ja matalakantaiset ikätoverit tyylitajuaan. Korkokenkään kiteytyy jotain oleellista sekä sukupuolten välisistä eroista että naiseuden syvimmästä olemuksesta.
Jos vaatteet sanonnan mukaan tekevät miehen, niin kengät tekevät vastaavasti naisen. Kaiken järjen mukaan feministien olisi pitänyt polttaa muinaisilla rovioillaan kenkiä eikä suinkaan rintsikoita, joilla sentään on selvä naista itseään hyödyttävä funktio. Naisten kengillä kun on kautta maailmanhistorian yritetty kontrolloida naisen liikkumista ja sitä kautta myös itsenäisyyttä. Vielä nykyäänkään suurimmalla osalla kauniimman sukupuolen himoitsemista kengistä ei ole mitään tekemistä käytettävyyden kanssa. Kenkähulluuden syvin olemus löytyykin aivan jostain muualta, kuin perustarpeiden tyydyttämisestä.
Miesten elämä on pukeutumisen suhteen huomattavasti suoraviivaisempaa kuin naisten. Jo siitä yksinkertaisesta syystä, että miehillä vaatekappaleita on paljon vähemmän. Siinä missä mies tarvitsee periaatteessa vain kahdet kengät, yhdet arki- ja toiset juhlakäyttöön, tarvitsee nainen kengät myös kaikkien mekkojensa, kimoneidensa, korsettiensa, tunikoidensa, capriensa, boleroidensa ja ponchojensa yms. seuraksi. Ja tietenkin kaikissa kuviteltavissa olevissa väreissä, kaikkiin mahdollisiin tyyleihin ja tilanteisiin sopivina.
Sata askelta evoluutiota
Tuskin millään voi vaikuttaa naisen ulkonäköön niin paljon kuin kenkävalinnoilla. Hyvin valitut ja tietenkin oikean kokoiset kengät (88 % naisista valitsee liian pienet kengät!) vaikuttavat ryhdin ja olemuksen kautta kokonaisvaikutelmaan. Kenkä ei todellakaan ole pelkkä jalkine. Kengät luovat käyttäjälleen myös erilaisia tunnetiloja. Kirjailija Linda O’Keeffen mukaan ”Silmät ovat sielun peili, mutta kengät ovat portti psyykeen”.
Jalkinevalinta määrittelee position tilanteessa kuin tilanteessa. Raskaat bootsit tuovat asenteeseen vaaran ja uhman ulottuvuuden, korkeissa stilettopiikkareissa astellessa olo on übernaisellinen, hekumallisen seksikäs ja kissamaisen viettelevä. Korkokengät ovat naisen yksinoikeus. Korkokengät ovat naiseuden henkiset push-upit. Efekti perustuu optiseen harhaan. Korot pidentävät säärtä ja saavat persjalkaisen suomalaisenkin jalat näyttämään nuoren tammavarsan kintuilta. Vaistojensa varassa saalistava alfauros vaanii tietenkin juuri näiden pitkäsäärien horjuvia askeleita. Vastaavasti kaksi maailman sievintäkin jalkaa crocseissa, 2000-luvun mauttomuuden pateettisimman olemuksen ilmentymissä, on vähän sama kuin pariskunta samanlaisissa tuulipuvuissa. Toiselta puuttuu tyyli ja toiselta omanarvontunto.
Friikkiyden markkinajohtaja
Time-lehden tutkimuksen mukaan naiset voidaan jakaa kenkä- laukku tai aurinkolasi-ihmisiin. Tutkimuksessa seurattiin ns. Millennial-sukupolven (tuolloin 18–27 v.) ostotottumuksia puolen vuoden aikajanalla. Suurin osa näistä naisista oli törsännyt kenkäkaupassa, toisena tulivat aurinkolaseihin hurahtaneet, kun taas kassikaupan kautta kotiin kulki kaikista vähiten naisia. Naiset ovat siis ennen kaikkea juuri kenkäfriikkejä. Kengät ovat naisen paras ystävä ja kaikki naiset ovat, ammatistaan riippumatta, kenkäasiantuntijoita. Kalliit kengät ovat statussymboli joiden mukana ostetaan myös mielikuvia ja ihanteita. Elitistisyyden ja egobuustauksen lisäksi kenkiin liittyy myös paljon eriasteista fetisismiä. Eikä se ole yksin naisten juttu, jotkut hartaimmista kenkäfetisisteistä ovat miehiä jotka palvovat kenkää naisen jalassa. ”Auringon alla ei ole sen onnettomampaa olentoa, kuin fetisisti, joka himoitsee naisen kenkää, mutta joutuu tyytymään koko naiseen”, kirjoitti aforismissaan jo muinoin itävaltalainen kirjailija Karl Kraus.
Tasa-arvo tasaa myös korot
Kengät kertovat naisesta kaiken. Ne ovat persoonallisuuden suora jatke ja kertovat tarinaa siitä kuka olet. Näyttelijät käyttävätkin tätä hyväkseen, kun astuvat aivan konkreettisesti roolihenkilön saappaisiin – tavoittaakseen juuri oikean vireystilan. Vanhojen stereotypioiden mukaan korkokengissä viihtyvät vain bimbot ja matalakorkoisia kenkiä käyttävät järkevät naiset. Kuitenkin esim. Sergio Rossin kenkiä kokeilleet tietävät, että kengät voivat olla sekä seksikkäät että mukavat.
Eurooppalaisen mittapuun mukaan Suomessa käytetään aivan kansainvälisesti vertaillen vähän korkokenkiä. Osin kyse on kysynnän ja tarjonnan laeista. Suomesta on nimittäin yhä edelleenkin vaikeaa löytää naisellisia, kauniita korkokenkiä, ainakaan järkihintaan. Moni hankkiikin kenkänsä ulkomaanreissuiltaan tai tilaa manolonsa näppärästi bittiavaruuden halki. Jos ohi kulkevien korkojen kopina innoittaa katusoittajan vaihtamaan pilipali-lurituksensa ”Ranskalaisiin korkoihin”, kertoo sekin kai omalta osaltaan siitä, miten harvinaiseksi kyseinen ääni on suomalaisten kaupunkien äänimaisemassa käynyt.
Vanha ei ole uusi musta
Muodin kuvasto kiertää loputonta kehäänsä, lainaten ideansa menneisyydestä mutta luoden illuusion ikuisesta uudistumisesta, ja ruokkien samalla aina nälkäistä markkinakoneistoa. Se merkitsee sitä, että aktiivinen aficiando sananmukaisesti kohtaa taakseen jättämänsä edestään säännöllisin syklein. Parhaillaan kaikkien muotilehtien sivuilla kohistaan taas kerran tolppakoroista. Ja vaikka ne ovatkin kieltämättä oikein käyttökelpoiset, toimivat paremman puutteessa jopa vasarana, saattaa jo joitakin vuosia sitten tolppakoroista edellisen kerran luopunut kenkäharrastaja joutua ankarien punnintojen eteen. Onko vanha uusi musta, vai vain jo koettu vaihe elämässä ja uusi vain niille, jotka eivät ole sitä eläneet? Tällaisen pulman kohdatessaan kannattaa muistaa eräs perussääntö: Jos on käyttänyt jotain muotioikkua viime kierroksella, kannattaa uusintakierros suosiolla jättää väliin. Se mikä näyttää hyvältä tyttärellä, ei välttämättä passaakaan enää äidille.
Kuplia kengissä
Suomalainen kenkäsuunnittelu tepastelee vielä lapsenkengissään, vaikka suunta on onneksi selkeästi parempaan päin. Omintakeinen designimme alkaa pikkuhiljaa purra jo ulkomaan eläviinkin. Maailmaa valloittavat jo nyt ikiomat hannasarenimme, minnaparikkamme, ja juhatarsalamme. Jälkimmäinen näistä kenkävelhoista muistetaan erityisesti shampanjatalo Mummille suunnittelemistaan kengistä. Asiayhteyshän onkin kiistaton! Naisen kengistä kelpaa siis yhä edelleen juoda shampanjaa. Alkoholijätit markkinoivat tuotteitaan suomalaisen musiikin siivittämänä. Mutta milloinhan Koskenkorva saisi vastaavan oheistuotteen? Ja miltähän nämä kossukorkkarit mahtaisivatkaan näyttää..?
Juttu on julkaistu Kaupungin Aika -lehdessä.
