Keskinäisen rakkautemme lisäksi minulla ja puoliskollani on myös yksi yhteinen rakkaus. Ja se rakkaus on ruoka.
Viikinkiravintola Haraldin Rakkauspaketti kuulosti siis ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta tapaukselta.
Alkumaljoiksi nautimme Dagmarin Kuplivat. Kuoharin seassa pirskahteli puolukka. Oikein oiva aloitus iltaan, mutta sopisi hyvin myös kesäisen piknikin piristeeksi, pohdiskelin mielessäni.
Alkupaloiksi saimme kokonaisen Rakkauden Jumalan kilven. Sille oli koottu sen seitsemäätoista sorttia suomalaisia perinnemakuja: savustettua kalaa, poron- ja hevosenlihaa, marinoituja kasvimaan antimia, salaattia, juustoa sekä saaristolaisleipää ja perunarieskaa. Pidin aivan erityisesti riista- ja savusärkimoussesta ja leivistä.
Pääruuista päätimme tilata yhden kumpaakin, jotta voisimme maistella molempia. Minä tilasin Robert Paholaisen häränpihvin. Annoksessa oli sinappimoussella kuorrutettua härän ulkofileepihviä, tulimaan kastia, viikinkien kilpiperunaa ja paahdettuja juureksia sekä mustikka-sipulihilloketta. Aveccini annos sisälsi rosmariinisinapilla siveltyä merilohta, yrttimajoneesia, perunakakkua, Punatukan kastia sekä paahdettuja juureksia.
Lihan kaveriksi tarvitsin tietenkin punaviiniä. Juomia pohtiessa australialainen Chasing Clouds -viini (Shiraz, Cabernet, Merlot) sopi jo nimensäkin puolesta hyvin Rakkauspaketin oheen. Puoliskoni valitsi lohiannoksensa seuraksi voimaannuttavaa Viikinkien Voimaolutta. Sen maku oli mielenkiintoisen hunajainen, mutta ei tippaakaan liian makea!
Pihviannos oli muhkea. Kastike oli mielestäni erittäin maukasta, mutta omaan suuhuni himpun verran liian tulista. Tarjoilijattaremme kertoi, että kastikkeen voi vaihtaa toiseen niin halutessaan. Hyvä vinkki niille joille tulinen ruoka ei syystä tahi toisesta sovi. Mutta kuten avecini osuvasti totesi, love hurts. Eli kai rakkaudessakin täytyy löytyä hieman särmää?
Annokset olivat sen verran runsaat, että meidän oli pakko hieman vetää henkeä ennen jälkiruuan nauttimista. Vajuutimme vatsojamme ihmettelemällä tunnelmallista, hirven- ja porontaljoin, viikinkikilvin ja –miekoin somistettua miljöötä, mutta tässä kohtaa pikku ruokapötkö taljan päällä loikoillenkaan ei olisi ollut yhtään pahitteeksi..
Jälkiruokasetti tarjoiltiin päreen päältä. Lisäksi saimme kokonaisen pannullisen nokipannukahvia. Kahvin kaverina nautimme voissa paistettuja räiskäleitä, kahden suklaan kaakkua turkinpippurihipuilla, islanninjäkälä-pralinejäätelöä, mansikka-mustikkahilloa sekä lakka-omenahilloa, skyr-valkosuklaaterriiniä toffeekastikkeen kera sekä Isoäidin juustoa ja kanelikierrekeksiä. Islanninjäkäläjäätelö oli ehdottomasti oma jälkkärisuosikkini. Islanninjäkälä onkin nappi valinta juuri jälkiruokaan, sillä sen sanotaan parantavan ruuansulatusta.
Haraldin henkilökunnan erinomaisessa huomassa tuiki tavallinen, räntäsateinen torstai muuttui hauskaksi seikkailuksi viikinkiaikaisten makujen maassa.
”Ystävän jos olet saanut,
jonka sanaan luotat
ja jolta hyvää osaat odottaa,
hälle usko huolesi
ja anna lahja lahjasta,
käy tavan takaa vieraana”
(Haraldin menusta)
Juttu on julkaistu myös Visit Turku -blogissa: blog.visitturku.fi
