Eat My Turku

Pakko myöntää. Onhan se varsin imartelevaa, kun tulee kutsutuksi porukkaan jota nimitetään Turun Kirja-, Ruoka- ja Viinimessujen virallisessa tiedotteessa ”maan eturivin bloggaajiksi”. Koska rakastan yhtä lailla hyvää kirjallisuutta, ruokaa kuin viiniäkin, ei osallistumistani Turun Messukeskuksessa järjestettävään tapahtumaan tarvinnut pohtia sekuntia enempää.

Osa ryhmästämme saapui perjantai aamun myötä Helsingistä, minulla ja Santsikupin Riikalla oli kunnia edustaa turkulaista bloggaajaosaamista. Aloitimme päivän aamupalalla Messukeskuksen kabinetissa. Meille oli lupailtu että tapaisimme siellä myös ”pari kaikkien tuntemaa vierasta”, mutta aika monen bloggaajan suu loksahti auki, kun paljastui keitä he olivat. Kyseessä olivat nimittäin Jenni Haukio ja Lauri Tähkä! Ensin mainittu esitteli meille messujen tarjontaa Kirjamessujen ohjelmapäällikön ominaisuudessaan. Tähkä puolestaan esitteli meille uunituoretta keittokirjaansa, mikä saattoi yllättää ne, jotka eivät tienneet herran olevan siviilikoulutukseltaan kokki. Olen kuvannut Tähkää useilla festareilla (kuvia), mutta nyt pääsin myös itse kaverikuvaan Laurin kanssa. Kuvaussession jälkeen Tähkä harmitteli, ettei ollut tajunnut pyytää jo messuhälinään takaisin palannutta presidentinrouvaa kanssaan kaverikuvaan..

Saimme Tähkän Hellannupit Kakkoon -kirjan muistoksi, mikä tietenkin lämmitti erityisesti tällaisen ruokakirjafriikin mieltä. Voisin selata niitä loputtomasti, ihailla niiden kauniita kuvia ja miettiä että ”mitä tänään syötäisiin”.. Ja kuinka sattuikaan. Edellisen lauseen tutuksi tehneeseen TV-kokkiin pääsimmekin pian tutustumaan! Ohjelmassa oli nimittäin Bloggaajasota. Nimi kuulosti ehkä turhan.. no, sotaisalta, vaikka kyseessä oli tietenkin vain leikkimielinen ohjelmanumero yleisön viihdyttämiseksi. Turun omat WV-kokit, (Aki Wahlman ja Antti Vahtera) isännöivät itseoikeutetusti tapahtumaa.

Tiimimme koostui minun lisäkseni yhdestä matkabloggaajasta ja yhdestä lifestyle-bloggaajasta, joten vetovastuu ruuanlaitosta lankesi luonnostaan minulle. Meidän pääraaka-aineeksemme paljastui possun ulkopaisti.

Aikaa kokkaustouhulle oli varattu vain 20 minuuttia. Mihinkään pitkäaikaisiin hauduttamisiin ei tietenkään olisi aikaa, vaan nopeus olisi nyt valttia. Lihasta paistuisivat siis pihvit, ja kantarellit uppoaisivat kermakastikkeeseen. Paistaisimme kyssäkaalista (jota muuten kukaan meistä ei tunnistanut, kuinka noloa!) ja vihreistä pavuista lihalle lisukkeen jonka maustaisimme valkosipulilla ja pippurilla. Visuaalisena ihmisenä halusin myös esillepanon olevan mahdollisimman kaunis.

Pian hellallamme porisi koko joukko kattiloita ja pannuja. Alkoi tulla lämmin. Pilkoin kyssäkaalia, kantarelleja ja valkosipulia minkä kerkesin ja samalla varmistin, että lihaklöntti leikataan oikeaoppisesti. Tiimini toimi erittäin ihailtavasti, vaikka kumpikin tunnusti, ettei ihan omimmalla tontillaan operoinutkaan. Mutta juuri rohkeasti uusiin asioihin loikkaamalla voi kokea uskomattomia juttuja!

Tiimimme annos oli ensimmäisena valmiina, mutta hävisimme huutoäänestyksessä. Otimme häviön vastaan tyylikkäästi, mutta jos ruuat olisi arvioitu maun perusteella, olisimme varmasti olleet vahvoilla..

Ja jos olet joskus miettinyt miltä yleisön edessä kokkaaminen tuntuu, niin voin kokemuksesta kertoa, että oikein kivalta!

Seuraavaksi pääsimmekin livahtamaan pois sotkuisen hellan takaa, suoraan valmiiseen pöytään, kun vuorossa olivat Lähiruokatorin yrittäjien herkkujen maistatukset. Rakastuin erityisesti pehmeään saaristolaisleipään.

Pääsimme kiertelemään messuilla myös omatoimisesti. Maistelin monia makuja ja ihastelin useita tarjolla olevia tuotteita. Löysin hyviä lahjavinkkejäkin, esimerkiksi idean siihen mitä viedä naiselle jolla on jo kaikkea. Jokainen kenkäfriikki ja/tai suklaafriikki osaa varmasti arvostaa näitä mahdottoman suloisia kenkiä jotka on tehty suklaasta!

Nikkarin mieltä voisivat puolestaan lämmittää erilaiset työkalun muotoon muovaillut suklaatuomiset, kuten kuvan jakoavaimet..

Messuilla kiertelyn ohessa on hauska välillä vain pysähtyä haistelemaan tapahtuman ilmapiiriä ja katselemaan ihmisten hulinaa ympärillä. Kun etsiskelin (hyvin ansaitulle) viini- ja tapasannokselleni laskupaikkaa, satuin samaan pöytään ihanan 7-kymppisen pariskunnan kanssa. Kun kerroin heille että olen paikalla bloggaajan ominaisuudessa, he innostuivat kyselemään ja ihmettelemään bloggaamisen suosiota. Pariskunta kysyi myös keitä julkkiksia olen nähnyt. Silloin nappasin kamerani esiin ja sain läsnäolijat vihertymään kateudesta. ”Oih! Lauri on niin komea! Ja pitkä! Ja mukava!”, he huokailivat yhteen ääneen. (BTW, en todellakaan ole mikään selfieiden tai kaverikuvien räpsijä – haluan tulla huomatuksi osaamiseni kautta – en sen miltä näytän, kuinka pukeudun, tai ketä julkkiksia mahdollisesti tunnen. Tähän postaukseen kyseiset kuvat sopivat mielestäni kuitenkin varsin hyvin.)

Myös Saamenmaa ja saamelaiset, tuo ihana vähemmistömme, oli messuilla näyttävästi mukana. Messuvieraat saivat maistella mm. herkullista poropaellaa, opetella saamea ja kuunnella saamelaisia tarinoita. Outi Länsman luotsasi porukkaa ja palkittiin messuilla ansaitusti Vuoden Saamelaisena. Taustalla näkyvä Jenni Haukio voitti puolestaan Larin Paraske -palkinnon. Palkinto myönnetään vuosittain juuri poikkeuksellisen hyvistä puheenlahjoista tunnetulle henkilölle. Varmasti oikeaan osoitteeseen meni sekin palkinto. Kiinnitin jo messujen tiedotustilaisuudessa huomiota siihen kuinka hyvin Haukio puhui. Hienoa, upeat Suomen naiset!

Messujen jälkeen ohjelmassa oli tutustuminen turkulaiseen KUI-designiin. Aikaa jäi myös lähiympäristöön tutustumiseen. Sain vihdoinkin kuvattua Pudelman. Joskus lähelle on vaan liian pitkä matka..

Seuraavaksi suuntasimme bussin nokan kohti Kaarlejoen Luomumaatilaa. Yllätykset jatkuivat, sillä Markku Heikkilä nousi myös kyytiin. Matka sujuikin vallan rattoisasti Heikkilän tarinoidessa turkulaisuuden tunnusmerkeistä. (Ymmärsin melkein kaiken, vaikken muualta muuttaneena turkua itse puhukaan.) Tilalle saavuttuamme Kaarlejoen emäntä, Laura Suvanto, piti meille esitelmän tilan toiminta-ajatuksesta ja luomuviljelemisestä. Lopuksi suuntasimme vielä lähimetsään fiilistelemään syksyistä luontoa. Sieltä löytyi myös tämä ihastuttava lampi!

Metsä ja veden läheisyys rauhoittavat tutkitusti mieltä paremmin kuin mikään muu. Hyvä ruoka ja seura tulevat tietenkin heti kakkosena. Kumpaakin olikin sopivasti tarjolla pikku metsäretkemme päätteeksi.

Tervetuliaisjuomassa maistui omena ja tyrni. Mesiangervo antoi juomalle mielenkiintoisen mantelisen makuvivahteen. Pieni sisäinen hortoilijani heräsi saman tien talviuniltaan ja päätin, että tätä kasvia täytyy ensi kesänä kerätä varastoon! Mesiangervo todistettavasti paitsi tuoksuu hyvältä myös maistuu hyvältä.

Alkupalana oli salaattiannos jossa oli tilalla tuotettujen kasvisten, kuten porkkanoiden ja maa-artisokan, lisäksi myös juustoa ja paahdettuja auringonkukansiemeniä.

Pääruokana nautimme hamppu-härkäpapu-hernepihveistä ja mureaksi hautuneesta, lähellä tuotetusta häränlihasta. Annoksen kruunasivat koivunkantosienet ja punaherukkahilloke.

Jälkiruuaksi nautimme vielä kahvit ja raakakakut. Puolukka on yksi suosikkimarjoistani, joten pidin tästä pirteästä kakusta kovasti.

Vierailimme vielä lopuksi tilan luomukaupassa. Moni bloggari meni siellä itsekin aivan pähkinöiksi. ”Reissun paras kohde!”, eräskin myhäili ja haali lisää tuotteita kukkuraiseen ostoskoriinsa.

Turku on ihana. Älkää syökö sitä pois, mutta nauttikaa toki täysin siemauksin kaikista niistä herkkupaloista mitä sen lukuisat ravintolat ja ruuantuottajat tarjoavat!

Kiitos Visit Turku, Turun Messukeskus ja kaikki bloggaajakollegat – oli oikein ikimuistoinen päivä! 🙂