NOOA on yksi Turun ravintolaskenen uusimmista tulokkaista, emmekä olleet ehtineet käydä siellä kuin nauttimassa parit terassilounaat viime kesänä. Olikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan miltä NOOAn uusittu maistelumenu maistuu.
Tiesin siis jo, että NOOAn sisustus huokuu skandinaavista tyylikkyyttä, mustia pintoja ja puhtaita suoria linjoja. Mutta en osannut arvata kuinka tunnelmallista siellä olisi näin talvisena perjantai-iltana! Paksun lumivaipan kuorruttama jokimaisema avautui silmiemme eteen suurista ikkunoista ja hetken tuntui siltä, että olimme loikanneet suoraan Ivalo-sarjaan.
Alkujuomaksi puoliskoni valitsi lasillisen samppanjaa. Minä puolestani nautin kirpeän suloisen drinksun, joka oli koristeltu aidoin kukin ja tarjoiltiin tyylikkäästä mustasta pikarista. Samppanja oli täydellistä, sitruunaisen raikasta, muttei piiruakaan liian kuivaa. Alkujuomien kanssa saimme keittiöntervehdyksinä pienet alkupalasnacksit ja keittoshotit. Otimme ruokien kanssa viinipaketit, joten olin jo tässä kohtaa varsin tyytyväinen, että shotti sisälsi tattia eikä alkoholia.
Varsinainen ruokalajihurjastelumme alkoi annoksella joka sisälsi kotimaista luomu-maa-artisokkaa, lipstikkamajoneesia ja omenasalaattia. Nam! Suurena maa-artisokan ystävänä arvostin sitä, että kasviksen hienostunut maku erottui tarpeeksi mietojen seuralaisten seasta. Annoksen seurana nautimme viiniä Wienistä, Grüner Veltliner Kaasgrabenia.
Seuraavaksi eteemme uiskenteli sokerisuolattua kirjolohta Brändöstä, seuranaan siikamureketta, verigreippiä ja piimäkastiketta. Vaikka makuyhdistelmä kuulosti alkuun varsin erikoiselta, sen osaset toimivat hyvin yhteen – ollen lopulta yhdessä enemmän kuin vain osiensa summa. Puoliskoni hehkutti annoksen mausteena tarjoiltua kurkku-kaviarttisalaattia parhaaksi kurkkusalaatiksi ikinä. (Ja jos joku muukaan ei tiennyt, niin kaviartti on vegaaninen versio kaviaarista. Se on valmistettu merilevästä.)
Viininä annokselle tarjoiltiin italialaista Negro Roero Arneisia, joka on kotoisin Piemonten aurinkoisilta Roeron-kukkuloilta.
Lähinnä omien ennakkoluulojeni vuoksi olen jättänyt ravintoloissa tartar-pihvien tilaamisen muiden huoleksi. Nooan menuun kuuluva kotimainen härkätartar oli siis – yhtään liioittelematta – paras koskaan syömäni! Sen seurana tarjoiltiin savustettua keltuaista, kurpitsaa ja wasabimajoneesia. Majoneesi pehmensi wasabin makua juuri sopivasti ja se toimii raa´an kalan lisäksi erinomaisesti siis myös lihan kanssa.
Tartarin viininä Henri Bourgeois Sancerre Les Baronnes Rouge, ranskalainen Pinot Noir.
Ruokarajoitteet voivat olla toki myös muita kuin henkisiä. Minun kulinaristinen kompastuskiveni ovat äyriäiset. Niinpä, kun puoliskoni nautti kermaista rapukeittoa, rapukrokettia, tillimajoneesia ja tomaattisalaattia, minä sain eteeni kasvisversion josta löytyi rapujen sijaan paahdettua puna- ja keltajuurta, fetakreemiä, dukkahia ja punajuurifalafeleja sipuliliemessä. Molempien laseista löytyi kuitenkin sama puolikuiva viini, Lidy Kerner Feinherb, Saksan Pfalzin alueelta.
Pääruokana nautimme herkullista karitsan sisäfilettä ja potkaa, palsternakkaa, sipulia ja ihanan tummaa timjamikastiketta. Cascavel Vacqueyras, Ranskan Rhônen Laakson eteläosasta kotoisin oleva punaviini soi hienosti yhteen karitsa-annoksen kanssa.
Loppuhuipennukseksi eteemme kiikutettiin vielä muscovadokakkua, appelsiinijäätelöä ja tummasuklaamoussea sekä jogurttijäädykettä, passionkreemiä, mangosalaattia ja italialaista marenkia. Maistelimme molempia, koska jaettu ilo, mutta oma sydämeni suli yhdessä jogurttijäädykkeen kanssa. Valmiin viinipaketin juomat täydensivät ruokia erinomaisesti, eikä jälkiruokaviini tehnyt sekään poikkeusta.
Jälkiruokien kanssa nautimme hunajaisen aromikasta, unkarilaista Carpinus Late Harvest Furmint -viiniä.
Maistelumenujen yksi parhaista puolista on kuitenkin se, ettei asiakkaan tarvitse tehdä yhden yhtä päätöstä. Sellaista osaa arvostaa erityisesti pitkän työviikon päätteeksi. Ruokia vain tulee ja tulee ja tulee – samalla, kun pääsee maistelemaan jotain mitä ei itse välttämättä olisi koskaan tullut tilanneeksi. Suosittelen siis vahvasti kokeilemaan Nooan maistelumenua, ainakin meidät tämä ravintola onnistui yllättämään positiivisesti.
Käynnistä jäi hyvä maku suuhun. Kirjaimellisesti.
Teksti & kuvat © Virve Kulmala
Juttu on julkaistu myös Visit Turun blogissa: Ravintola NOOAn uusittu maistelumenu yllättää
Onpa kauniit ja herkullisen näköiset kuvat.. Nälkähän tässä oikein tuli! 😀
Oi, kiitos paljon! 🙂 Ja tervemenoa Nooaan, siellä nälkä lähtee 😉