Salzburg – Itävallan kaunis helmi

Salzburg – Itävallan kaunis helmi

Itävalta tuo useimmille heti mieleen Alpit, upeissa maisemissa kuvatun The Sound of Music -musikaalin ja laskettelun. Salzburgin rento keski-eurooppalainen ilmapiiri ja helppo tavoitettavuus tekevät siitä suomalaiselle aivan erinomaisen talvilomakohteen. Salzburg on oiva valinta, halusitpa sitten nauttia kaupunki-, aktiivi-, tai kulttuurimatkailusta. Me halusimme ne kaikki.

Lennot Salzburgiin:
Tai pitäisi varmaan sanoa, että ”lennot”. Salzburgin sijaan lensimme nimittäin ensin Müncheniin, josta matkamme jatkui lentokoneen sijaan paikallisella keltaisella Postbuss:illa Salzburgin lentokentälle. Meille oli siis myyty lentomatkat joista osa toteutettiinkin bussilla. Tämä yllättävä pikku detalji aiheutti meissä luonnollisesti pientä hämmennystä. Emme esimerkiksi tienneet, siirtyivätkö matkatavaramme lentokoneesta bussiin vai eivät (paljastui, etteivät siirtyneet) tai, että mistä kyseinen lentobussi Salzburgiin lähtee. Noukimme siis suksipussit ja matkalaukut pikavauhtia matkatavarakärryihin ja suuntasimme nokka tohisten kohti bussiterminaalia. Pienen haahuilun jälkeen löysimme oikean bussilaiturin. Tässä vaiheessa päätimme asennoitua tilanteeseen niin, että pitkä bussimatka olisi vain kiva bonus. Lomallahan tässä oltiin. 150 kilometrin matka Münchenistä Salzburgiin kesti jaloittelutaukoineen kolmisen tuntia. Muodollinen rajatarkastuskin koettiin, kun siirryimme Saksan puolelta Itävallan maaperälle.

Matka meni hyvin varustellussa, ilmaisen wifi-yhteyden tarjoavassa, ja lähestulkoon tyhjässä bussissa vallan mukavasti. Erityisen iloisia olimme siitä, että saimme nautiskella bussin ikkunoista avautuvista hulppeista alppimaisemista, niistä kun emme lentäen olisi tienneet yhtään mitään! Postbussilla liikkuminen on koko maan kattavien yhteyksien myötä varsin helppoa.

Postibussin lehden mies tuijotti minua häiritsevästi koko matkan.

Jos haluat säästää aikaa lentämällä ihan perille asti, niin esimerkiksi Norwegian myy Salzburgiin suoria lentoja. Lentoaika on vain reilu pari tuntia.

Perillä kannattaa harkita auton vuokraamista, sillä se on ehdottomasti näppärin liikkumisväline jos suunnitelmissa on tutustua laajempaan alueeseen. Meille vuokra-auto oli eittämättä paras vaihtoehto, sillä halusimme lasketella useammassa kohteessa ja kaikkien varusteiden raahaaminen busseissa ei oikein houkutellut. Auton vuokraaminen on myös sangen edullista, helppoa ja turvallista.

Saapuminen ja majoitus:
Saavuttuamme Salzburgin sympaattisen pienelle lentokentälle ostimme kentän ulkopuolelta löytyvästä automaatista paikallisbussiliput. Matkustaminen julkisilla on Salzburgissa sekä helppoa että suorastaan naurettavan halpaa. Matalalattiabussilla matka keskustaan kestää n. 20 min. ja maksaa euron verran per naama! Hotellimme sijainti oli kerrassaan mainio, se sijaitsi vain muutaman askeleen päässä bussin pääteasemalta, eli Salzburgin bussiasemalta.

2 lehmää. Kulttuuri tuli vastaan heti ulko-ovelta. Hotellin piha-alueelle oli pyrähtänyt koko joukko veikeitä lehmäpatsaita.

Majoituimme viehättävään, neljän tähden Der Salzburger Hof -nimiseen, perheomisteiseen hotelliin. Olimme varanneet huoneen koko matkamme ajaksi, vaikka käyttäisimme sitä osin pelkkänä tukikohtana, sillä yöpyisimme kauemmas suuntautuvien lasketteluretkiemme yhteydessä muualla. Yllätys olikin jälleen mitä melkoisin, kun meidät ohjattiin huoneeseen jossa oli kuvista poiketen kokolattiamatot (!), eikä siinä ollut lainkaan kylpyhuonetta, pelkkä hana ja lavuaari seinässä. Neljän tähden hotellissa! Asiaa respassa selvitettyämme paljastui, että huoneemme varaus oli ns. hostellin puolelle, jossa majoittuvilla oli käytössään vain yhteiskylppärit. Huhhuh. Tämmöisestä järjestelystä emme vain itse olleet ollenkaan tietoisia.. Ja ei muuta kuin soittoa Ebookersille jonka kautta olimme hotellivarauksemme tehneet. Lopulta paljastui, että heidän nettisivuillaan oli virhe, eikä huonekuvauksessa ollut lainkaan mainintaa em. asioista. Ebookers lupasi hoitaa asian ja pienen odottelun jälkeen saimme kuin saimmekin siirron parempaan huoneeseen. Ja millainen huone se olikaan! Tällä kertaa saimme kivan kattohuoneiston josta avautui upea näköala.

Ikkunastamme avautuva maisema oli kuulemma hotellin paras. Ei valittamista.

Sijaintimme kattojen tasalla takasi samalla sopivasti, että olimme autuaan tietämättömiä hotellia piinaavasta aulan remontista.

Sound of Salzburg. Pöksyni mätsäsivät kivasti hotellin hissin värityksen kanssa.

Keskustelupalstoilla oli kehuttu vuolaasti hotellin aamiaista. Ja olihan se kieltämättä varsin toimiva. Intohimoisena kahvin ystävänä arvostin sitä, että myös erikoiskahveja oli saatavilla. Paras mahdollinen startti aamuun, siis.

Hotelliaamiainen oli runsas ja maittava.

Lomalaisena samaistuin kyllä silti aamiaishuoneen seinälle taiteiltuun maalaukseen. Myös ruokapöytiä oli koristeltu erilaisin nuorekkain mietelausein.

Hotellilla on oma ilmainen paikoitus, jota autollisina arvostimme tietysti erityisen paljon. Palvelu oli vähän nihkeää, mutta hotellin sijainti ja aamiainen vastaavasti erinomaiset.

 

Salzburgin nähtävyydet:
Salzburgin kaunis, historiallinen kaupunki itsessään on ehdottomasti Salzburgin paras nähtävyys. Vanha kaupunki on rakennettu 1500-1600-luvuilla ja se on valittu UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Pittoreskeilla pikkukujilla ja kaupunkia halkovan Salzach-joen rannoilla patikointi itsessään on jo elämys. Reilun 150 000 väkiluvullaan Salzburg on myös varsin inhimillisen kokoinen ja välimatkat sopivan lyhyitä.

Salzburgin kirkko oli upea myös sisäpuoleltaan.
Kirkko ja pallomies.
Kirkon takaa löytyi myös tuoreempaa taidetta.
Vanhan Salzburgin kujilla voi tehdä aikamatkan menneisyyteen.
Kahvia ja apfelstruudelia. Nam!

Kellekään ei ainakaan voi jäädä epäselväksi, että Salzburg on Mozartin synnyinkaupunki, sen verran paljon herran nimeä hyödynnetään. On Mozart-kahvilaa, Mozart-kylpyankkoja ja Mozartin muistomerkkejä – vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Mozart-ankkojen armeija valmiina valloittamaan koko maailman kylpyhuoneet! Kwaak, kwaak!
Oikealla Mozartin syntymätalo, vasemmalla herra itse, tarjoamassa suklaakuuliaan. Vähän oli ohut persoonallisuus hällä.

 

Salzburgin katuja mittaillessamme osuimme keskelle olutmainoksen kuvauksia. Kuinka ihania pilkullisia hevosia!

 

Salzburgin linna:

Salzburg on saanut suolavuorta tarkoittavan nimensä kaupunkia korkeuksista vartioivan suolalinnoituksen ansiosta. Hohensalzburgin linnoitus on yksi Euroopan suurimmista keskiaikaisista linnoista – ja samalla tietenkin myös melkoinen turistirysä. Periaatteessa kammoan kaikkia “pakollisia” ja armottoman ylihinnoiteltuja nähtävyyksiä, mutta tällä(kin) kertaa uteliaisuus voitti. Linnaan pääsee perille asti vuorenrinnettä ylös kapuamalla, mutta me halusimme säästää jalkojamme itse kohteeseen tutustumiseen ja loikkasimme funikulaarin kyytiin.

Näkymä funikulaarista alas kaupunkiin. Matka oli hujauksessa ohi, hyvä että ehdin kuvaa napata.

Linna itsessään ei tehnyt suurempaa vaikutusta, mutta näkymät alas kaupunkiin olivat toki hienot.

Designers Outlet:
En todellakaan ole mikään himoshoppailija, todella kaukana siitä, mutta matkoillani innostun usein myös shoppailemaan. Ostan suurimman osan vaatteistani ja kengistäni reissuiltani, koska suomalainen vaatetyyli yhdistettynä väljään vaatemitoitukseen ei miellytä minua tippaakaan. Surullista, mutta ulkomailta saa usein hankittua parempilaatuista tavaraa halvemmalla, etenkin jos tietää mistä hakea. Salzburgin Designer´s Outlet -kauppakeskus sijaitsee lähellä lentokenttää ja sieltä löytyy useiden kansainvälisten huippubrändien myymälöitä. Hinnat ovat Suomen tasoon nähden kohtuulliset ja hyvällä tuurilla outletista voi tehdä ensiluokkaisia löytöjä. Jotkut menevät valikoimista täysin sekaisin. Guessin liikkeessä todistimme suorastaan orgastisia kiljahduksia, kun eräs neitokainen osti neljä (!) äkkiseltään katsottuna keskenään aivan identtistä ruskeaa käsilaukkua.

Mitä jäi käteen:
Puoliskoni löysi tyylikkään Calvin Kleinin hupparin, mutta itse investoin tällä kertaa vain yhteen Menburin satiiniseen juhlalaukkuun. Kun kerran halvalla sain.. ja ainahan mustille juhlalaukuille on käyttöä, eikö?

Hangar-7:
Lupaili sivustollaan olevansa ”ainutlaatuinen rakennus josta löytyy sekä historiallisia lentokoneita, kokoelma formula-1 -autoja että taidenäyttelyitä ja gourmet-tason ruokaa”. Kuulosti siis erittäin mielenkiintoiselta ja poikkeamisen arvoiselta paikalta! Ja koska se sijaitsi myös lähellä lentokenttää, oli siellä helppo poiketa Designers Outletissa shoppailun yhteydessä.

No. Hangar-7- on ollut ehkä joskus ennen muinoin Suurikin Tapaus, mutta itselleni se oli lähinnä Suuri Pettymys. Taidenäyttely koostui muutamasta seinälle ripustetusta piirustuksesta ja paria hassua autoa ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua vielä kokoelmaksi. Onneksi sentään sisäänpääsy oli ilmainen. Jokainen sentti pääsymaksua olisi nimittäin ollut enemmän kuin liikaa. Pari panoraamakuvaa sentään nappailin muistoksi.

Hangar-7 ulkoapäin kuvattuna. Useamman kuvan panoraama.
Hangar-7 kattorakennelman ikuistin myös useammasta kuvasta koottuun panoraamaan.
Valtava örkkimörkki vartioi ettei kukaan pölli Hangaria.

www.hangar-7.com

 

Salzburg kulinaristin silmin:
Itävaltalainen keittiö tunnetaan erityisesti Wiener Schnitzeleistään (wieninleike vasikanlihasta), Apfelstrudel-omenaleivoksista ja tietenkin maailmankuulusta sacherkakustaan. Kahvilakulttuuri kukoistaa ja tunnelmallisia kahviloita löytyy joka kulman takaa. Herkkusuilla riittää Salzburgissa varmasti yllinkyllin valinnanvaraa!

Sacher-kakku ja kahvi maistuivat ihanilta kaupungilla kiertelyn lomassa.

Itävaltalainen ruoka on konstailematonta ja maukasta, ja ravintolat suomalaisen mittapuun mukaan varsin edullisia. Ennakko-odotuksistani huolimatta myös laskettelukeskusten ravintoloiden hintataso oli huomattavasti halvempi kuin Suomessa.

Rinneruokaa. Valikoima bratwursteja lisukkeineen. Taisi kustantaa pöytään kannettuna n. kympin verran.

Salzburgista löytyy kaikkia mahdollisia kansainvälisiä keittiöitä, mutta me halusimme kokea millaista itävaltalainen ruoka on. Netissä hehkutettiin paljon Gasthaus Wilder Mannia, joten suuntasimme sinne. Villimiehessä aika tuntui pysähtyneen, täällä ei todellakaan oltu trendien aallon harjalla, saati perustettu niistä piirun vertaa. Tämä oli ehdottomasti juuri sitä mitä haimme. Voisin kuvitella, että ruoka oli autenttisinta mahdollista itävaltalaista sapuskaa knödeleineen, lihamuhennoksineen ja hapankaaleineen. Äijjämäinen menu koostui lihasta ja perunasta eri muodoissaan, joten kasvissyöjille tätä paikkaa ei voi millään muotoa suositella. Ruoka huuhdeltiin alas luonnollisesti isolla tuopillisella Stiegl-olutta.

Villimies Villimiehessä. Minulla kokeilussa Gulasch mit Knödel (11,90e), puoliskollani perinteinen Wiener Schnitzel.

 

Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa kaupungin varjoisiin kujiin tutustumista..

 

Lasketteleminen Salzburgissa:

Saalbach, Leogang, Zauchansee, Flachau

Uskomatonta, mutta totta: meitsee laskettelemassa Alpeilla!

Alkuun jo pelkkä ajatus Alpeilla laskettelemisesta oli tuntunut minusta kerrassaan päättömältä ajatukselta. Alpeille – minä, melkoisen noviisi mitä lasketteluun tulee. Jälkikäteen olin kuitenkin todella tyytyväinen, että uskaltauduin! Lasketteleminen Alpeilla oli unohtumaton kokemus.
Yleisesti ottaen rinteet ovat ”yllättäen” haastavampia kuin Suomessa. Vihreät rinteet ovat yleensä loivia ja pitkiä, mutta punaisissa saattaa siellä täällä olla varsin haastavia mäkiosuuksia. Päätin jättää mustat rinteet ihan suosiolla kokonaan väliin, toisin kuin ensimmäisellä laskettelukerrallani Vuokatissa. Tuolloin tosin kaikki muut rinteet oli suljettu, eikä alas päässyt kuin mustaa rinnettä. Oli muuten ensimmäinen ja viimoinen musta rinteeni.

Ensimmäisenä laskupäivänä nautimme Salzburgissa varhaisen aamiaisen, pakkasimme lasketteluvermeet autoon ja suuntasimme sitten nokan kohti Leogangia.

Hissiselfie. Mitä korkeammalle hissi nousi, sitä enemmän Neiti Noviisin puntti alkoi tutista..
..mutta huipulla jo hymyilytti.

Laskettelimme koko päivän Leogangissa ja majoituimme yöksi maailmankuulun pujottelun olympiamitalistin, Elfi Ederin omistamaan majataloon, joka sijaitsi näppärästi aivan mäen juuressa. Täältä pääsisi loikkaamaan rinteeseen suoraan aamiaispöydästä!

Entisistä urheilustarboista voi tulla laulajien ja näyttelijöiden lisäksi myös majatalon pitäjiä. Elfin saavutuksille oli omistettu majatalosta oma kunniaseinänsä.

Seuraavana päivänä keräsimme kuitenkin jälleen kamppeet kasaan ja suuntasimme Saalbachiin. Sääkin suosi ja pääsimme nauttimaan sekä vauhdin hurmasta että auringon valossa kylpevistä, upeista maisemista.

Suhasimme gondolihisseillä molemmin puolin Saalbachin rinteitä, söimme hyvin ja nautimme täysin rinnoin letkeästä rinne-elämästä. Rinteitä oli niin runsaasti, että vaikka laskijoita on paljon, ei ruuhkasta tarvinnut kärsiä. Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun saimme lasketella neitseellisen koskemattomalla lumella, koko rinne tuntui olevan olemassa yksin meitä varten! (Meillä oli satumaista tuuria, tai sitten osuimme vahingossa jollekin suljetulle mäkiosuudelle, keine ahnung.) Täällä ilma oli uskomattoman raitista ja isoillekin ajatuksille tilaa. Ikiaikaisia vuoria vasten kaikki asiat järjestäytyivät oikeaan perspektiiviinsä. Ajatusten selkiydyttyä ja illan hämärtyessä ajoimme takaisin Salzburgin tukikohtaamme.

Elämää postikortissa. Tähän voisi tottua!

Parin lepopäivän jälkeen suuntasimme jälleen päivän laskettelureissulle, tällä kertaa Flachauhun, alppihiihtolegenda Hermann Maierin kotikonnuille. Sää ei oikein suosinut, koko päivä oli kostean nihkeä ja sumuinen – ja kuuluisasta herra Herminaattoristakaan emme onnistuneet näkemään viiksenpään vilahdustakaan. Maisemat olivat Flachaussakin kerrassaan huikeat, eikä niiden ihasteluun tuntunut kyllästyvän millään. Ajoreiteillemmekin valitsimme mieluummin pikkuteitä nopeiden autobahnojen sijaan, koska sympaattisten alppikylien ja taivasta puhkovien vuorenhuippujonojen ihaileminen teki ajomatkoistakin elämyksiä. Matka itsessään oli merkityksellinen, ei pelkkä päämäärä.

Bier! Välillä oli ihanaa lepuutella laskettelusta väsyneitä jalkoja ja istahtaa nauttimaan rinneravintoloiden tarjoiluista ja rennosta tunnelmasta.
(Salainen paljastus: koska Itävallassa ei tunneta minttulikööriä, roudasin pienen pullollisen kyseistä ihmejuomaa Suomesta ja lorautin tujauksen kaakaoni sekaan.) Aa että oli hyvää!

Huomioitavaa: Pankkikortti käy yllättävän harvassa paikassa, ei edes ison hiihtokeskuksen hotellin ravintolassa! Varaa siis tukko käteistä mukaan.

Graffitimiehet.

Vaikka matkan alku oli hieman kivikkoinen, oli reissu yksi tähän astisen elämäni parhaimmista. Kunnianhimoinen tavoitteemme kaupunki-, aktiivi-, ja kulttuuriloman yhdistelmästä onnistui, joskin aikataulullisista syistä jouduimme jättämään kaavailemani sinfoniakonsertit väliin. Mutta ehkäpä sitten seuraavalla kerralla. Salzburg kun ei karkaa minnekään..

Leave a reply