Makumatkalla Aasiassa

Teksti & kuvat © Virve Kulmala

Baan Thai

Baan Thai on valintani Turussa, kun kaipaan makumuistoa Thaimaan kierrokseltani. Jo Thaimaalaisen keittiön mausteiset tuoksut tuovat mieleeni, kuinka paikalliset ihmettelivät yksin matkustavaa naista. Ravintoloissa yksin syödessäni tarjoilijat tarjoilivat ruuan lisäksi roppakaupalla sympatiaa, jopa sulhasehdokkaita!

Vietin kokonaisen viikon täysihoidossa live-aboard aluksella, opiskellen sukeltamista ja syöden aamusta iltaan paikallisten kokkien valmistamaa thairuokaa. (Voin kertoa, että kyseisen viikon jälkeen riisikiintiöni oli täyttynyt hyvin, hyvin pitkäksi aikaa.)

Sattuneesta syystä thaimaalaisen keittiön maut palauttavat mieleeni erityisesti huikeita sukellusmuistoja. Muistan miltä ihka ensimmäinen yösukellukseni tuntui, ja kuinka uskomattoman kaunista, joskin hieman pelottavaa, oli kun valtava jättimureenan roikale ohitti minut vain muutamien metrien päästä, tai kun sukellusretkueemme osui keskelle satojen puolimetristen goldenjackien kiivasta saalistusfiestaa. Tapahtumia joita en varmasti unohda koskaan.

Muistan myös kuinka valtavan erilaista eri puolilla maata oli. Kontrasti tsunamista toipuvan Khao Lakin hiljaisuuden ja Krabin hilpeän, turisteja vilisevän yöelämän välillä oli valtava.

Ruoka oli Thaimaassa aina hyvää. Muistan, kuinka hyvältä täydellisen kypsä ananas maistui rannalla aamiaiseksi nautittuna ja kuinka sain vaivaisella 50 centillä pienestä katukeittiöstä koko reissun parhaan aterian.

Ajatella, tämän kaiken muistan vain maistettuani Baan Thain ruokaa! Kuin olisin takaisin Thaimaassa, reppu täynnä uusia, unohtumattomia elämyksiä ja uusi sukelluskorttiluokitus takataskussa..

 

Karu Izakaya

Japani koostuu tuhansista saarista, jotka on ripoteltu niin laajalle alueelle, että sen ilmastokin voidaan jakaa kuuteen eri ilmastovyöhykkeeseen. Maan monimuotoisuus on suorastaan hämmentävää, kasvi- ja eläinlajejakin löytyy subtrooppisista subarktisiin.

Vaikka Japani on Suomesta katsoen kovin kaukainen, on meillä yllättävän paljon yhteistä tuon kiehtovan uniikin saarivaltion ja sen asukkaiden kanssa.

Päällisin puolin hillityt japanilaiset painiskelevat samankaltaisten sosiaalisten paineiden kanssa kuin suomalaisetkin. Myös nousevan auringon maassa rakastetaan karaokea ja ihaillaan puhtaan selkeälinjaista, jopa karua designia. Muumit, alvaraallot ja marimekot iskevätkin erityisesti juuri japanilaisten makuhermoon.

Japanilainen keittiö muistuttaa sekin raaka-aineiltaan yllättävän paljon suomalaista vastinettaan. Koska Japanissa syödään paljon raakaa kalaa, raaka-aineiden tuoreudella ja laadulla on siellä tietysti erityisen paljon merkitystä.

Erojakin toki on. Japanilaisessa kulttuurissa ruokailu on kokonaisvaltainen elämys, ei vain sohvalla nopeasti hotkaistu mikroateria. Tuoksujen, makujen ja ruuan esillepanon estetiikkaan panostetaan. Japanissa ruoan ulkonäköä pidetään aivan yhtä tärkeänä kuin sen makua.

Karun Chilled Natsu Tofu -annos on kauniine kukkineen ja riisipitseineen hyvä esimerkki estetiikan ja ruokanautinnon yhdistämisestä.

Karun ruuista oma suosikkini, sushin ohella, on ehdottomasti annos joka kantaa nimeä Teryaki Ribs. Ne ovat suorastaan syntisen hyviä, ja kastikkeessa maistuu mystisen Japanin koko kirjo, aina hennoista kirsikankukista monimutkaisiin teeseremonioihin.

Karun suussa sulavat Teryaki Ribsit.

Kolmen lajin ruokafiestan jälkeen olen kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Tunnen itseni japanilaiseksi sumopainijaksi, en enää eteeriseksi, viuhkaa viehkeästi heiluttelevaksi geishatyttöseksi.

Jännä tosielämän detalji muuten: Japanissa ei tunneta tippikulttuuria. Tuskinpa Karun henkilökunta juomarahan antamisesta kuitenkaan loukkaantuisi, kuten japanilaiset kollegansa tekevät.

 

Masala

Suunnitelmissani oli matkustaa Nepaliin hieman viilentämään helteessä kärähtänyttä habitustani. Hellepiikin lisäksi minuun oli iskenyt niin kova naanleivän himo, että olisin vaikka kiivennyt Himalajan huipulle saakka sitä noutamaan.

Hyvin suunniteltu, joskin toteutus jätti vielä hieman toivomisen varaa. Intialaisen ja nepalilaisen keittiön makuja tarjoavan Masalan terassi oli nimittäin aivan samanlainen kuumuutta hehkuva pätsi kuin muukin Turku.

Koska lähelle on usein liian pitkä matka, en ollut ennen Masalassa käynytkään, kaikissa muissa intialaisissa kylläkin. Tilasin itselleni uskollisena jälleen suosikkiani lammasta, tällä kertaa valkosipulisena. Seuralaiseni tilasi Chicken tikka masala -annoksen. Jälkkäriksi otimme vielä mustikkalassit. Mielestäni se on aivan ihana sekoitus suomalaista ja intialaista ruokaperinnettä, suosittelen kokeilemaan!

Kun ruuat saapuivat pöytään ja haukkasin annostani, huomasin heti että lammas oli vaihtunut jossain matkan varrella kanaksi. Palasin tiskille ja huomautin kohteliaasti asiasta. Pian sainkin juuri sitä mitä olin tilannut. Tarjoilija pyysi vielä minua kertomaan kumpi annos oli parempi. Tällä kertaa vahinko oli ollut kannaltani vain positiivinen, kana-annos oli lammasta parempi.

Kaikkihan me teemme virheitä, sehän on täysin inhimillistä. Ravintolamaailmassa merkitystä on sillä kuinka virheisiin suhtaudutaan. Asiakasurani aikana olen nähnyt kaikenlaista suhtautumista, mutta Masalassa homma hoitui aivan esimerkillisesti. Ystävällinen palveluasenne paikkasi heittämällä pienet sekaannukset. Ja sain vielä extra-annoksen naanleipää. Aivan täydellistä.

 

Virve
Kesäsyömäri, Turku

 

Juttu on julkaistu myös Woltin Kesäsyömärit-blogissa: Kesäsyömärit 2018: Makujen matkassa Aasiassa